ALKU

Kaisa Pahkala

Kirjoittaja aloitti työskentelyn Rovaniemellä Lapin seurakunnan kanttorina kuluvana syksynä. Lappilaiset juuret äidin puolelta omaavana tuntee itsensä lähes paluumuuttajaksi, vaikka onkin ”junan tuoma”.
Motto: Laulaminen on jokaisen ihmisen perusoikeus.

Mitä enemmän elettyä elämää on repussa, sen useampia alkuja ja loppuja siihen mahtuu. Absoluuttisen alun, oman syntymämme, jälkeen on lukematon määrä pienempiä alkuja, joita yleensä edeltää jonkin loppuminen. Osa aluista (ja lopuista) on oman aktiivisen toimintamme tulos, osan joudumme ottamaan vastaan pyytämättä ja yllätyksenä. Etukäteen emme tiedä seuraako muutoksesta hyvää vai joudummeko katumaan, elämää kun ei voi harjoitella vaan jokainen hetki eletään improvisoiden.

Improvisoinnille ei ole annettu lupaa ortodoksisessa kirkkomusiikissa, mutta työssämme kuoron harjoituttajina ja jumalanpalvelusten kirkkomusiikkivastaavina saamme kyllä improvisoida koko ajan. Palveluksissa paikalla oleva kuoro määrittää viime kädessä sen, mitä lauletaan ja monellako äänellä. Rovaniemelle tullessani tiesin, että työni kuoronjohtajana alkaa aivan alusta, siis laulajien etsimisestä. Haaste on suuri ja minulle uusi, tähän asti olen saanut työskennellä seurakunnissa, joissa kirkkokuoron ydin on ollut valmiina, ei muuta kuin harjoitukset jalalle ja tulosta syntyy. Tarvitaan vain laulajien rohkaisua, opettamista ja positiivista asennetta.

Tutkimusten mukaan asenteella on vaikutusta elämän sujumiseen. Lyhyesti: jos odottaa jotain hyvää tapahtuvaksi, niin myös usein käy – ja päinvastoin! Puolankalaisten pessimismipäivien (1.1.-31.12.) mottoa ”mitäpä se hyvejää” ei kannata vakavassa mielessä elämän ohjeeksi ottaa, vaan tehdä siitä matkailuvaltti.

Rovaniemi on paitsi matkailukaupunki, myös korkea-tasoisen kulttuuritarjonnan kaupunki. Parit konsertit olen ehtinyt kuuntelemaan salissa, jonka akustiikka on yksi Suomen parhaista (Korundi). Mallikkaita kuoroja on useita, joista tässä yhteydessä on aivan pakko mainita naiskuoro Vokaliisat, se nimittäin harjoittelee Jarmo Lehdon uutta sävellyskokonaisuutta Eino Leinon runoihin, kantaesitys tammikuussa 2022. Tottahan tällaisessa kaupungissa muutama laulaja löytää tiensä ortodoksisen kirkkokuoron helmaan. Musikaalisuustestissä kävi kuusi laulajaa, joista puolet hyväksyin kuoroon. Jäljelle jääneet ohjasin kirkkolaulupiiriin, jossa heidän kymmenien vuosien laulukokemuksesta on hyötyä niille, jotka ovat vasta ensimmäistä kertaa lauluporukassa.

Ensimmäinen tapaaminen uuden kirkkokuoron kanssa oli vähintääkin palkitseva. Tyttötertsetti lauloi tavallisen ”Herra, armahda”:n puhtaasti ja kauniisti, mitä muuta enää tarvitsisin! Ymmärrän olevani hyväosainen, nimittäin jokainen heistä haluaa ehdottomasti viikottaisen laulutekniikkatunnin JA minulla on myös aikaa pitää ne.

Ajan pyhittäminen on Jumalan palvelemista palvelemalla ihmisiä. Kanttori tekee sen musiikin kautta, sen välityksellä, sen siivittämänä. Musiikki ei ole pelkästään harmoniaa, se on myös lapsityötä, nuorisotyötä ja vanhustyötä. Se on diakoniaa ja välittämistä, se on opetusta ja oppimista. Musiikki on yhteyttä omaan itseemme, toisiimme ja ajattomaan Jumalaan, joka itsessään on Alfa ja Omega, Alku ja Loppu.